Mietteitä visualistiksi opiskelusta

Ei ole pitkä aika siitä kun sain päättötodistuksen käteen ja toivotettiin hyvät kesät, nautittiin siitä tunteesta, ettei kouluun enää tarvisi mennä. Parin päivän jälkeen tuon huuman loputtua iski tajuntaan ajatus siitä, että pian saapuisi kirje, joka vaikuttaisi suuresti loppuelämääsi, karua mutta totta.

Ennen avoimia ovia en ollut ikinä kuullutkaan visualistista taikka sanaa visualisti, enkä oikeastaan hakiessani tiennyt tarkalleen mikä se on tai mitä se tekee. Kirje kuitenkin kertoi, että minusta nyt tulee sellainen.

Nyt, kun opiskeluja on hieman takana päin, ajattelin kertoa, mitkä ovat hyviä ja huonoja puolia valinnassani.

Visualistiksi opiskelu on laajaa, ja aamulla kun saavut koululle, et koskaan tarkalleen tiedä mitä päivän aikana teetkään. Vaikka työ vaikuttaakin vain koneella nyhjäämiseltä ja kuvien muokkaamiselta, voin jo nyt sanoa, ettei se sitä todellakaan ole. Jos ei ole yhtään fyysistä kuntoa, sitä kannattaa hankkia. Joudut helposti seisomaan koko päivän ja nostamaan painavia taakkoja. Eikä se koneellakaan olo niin helppoa ole.

Täällä Hyvonilla vastuuta annetaan paljon. Emme olleet koulussa edes kuukautta kun meidät lähetetään kylille tekemään näyteikkunaa, jota ei edes harjoiteltu paljoakaan ennen tempausta. Käytännönoppia, toimii, mutta kamalan pelottavaa aina aluksi.

Reissuja ja kokemusta kertyy paljon kun käydään niin paljon uusissa paikoissa tekemässä erilaisia juttuja. Oon myös tavannut ihmisiä, ketä oon aina halunnut tavata.

Huonoina puolina mieleen tulee nyt vain kaksi: matkatmatkatmatkatmatka, vaikka tästä en voikkaan syyttää koulua, on joka aamuinen herääminen täyttä tuskaa. Hyvänä kakkosen tulee stressi. Esimerkkinä aiempi postaus, nämä kaksi työtä ovat kamalan stressaavia, vaikka vaikein kohta onkin onneksi kohta ohi. Luulen, että koko luokka oppi kantapään kautta, että asiakas ei melkeinpä ikinä itsekkään tiedä, mitä hän haluaa. Sen takia meitä visualisteja on, me keksimme mitä hän haluaa.